Eksoottiset Ceropegiat eli mehilyhdyt
Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
Lyhyesti:
Mehilyhdyt ovat nimensä mukaisesti mehikasveja. Useimmat lajit ovat joko köynnöstäviä tai riippuvartisia. Kaikilla lajeilla on ihmeellinen, lyhtyä muistuttava kukka. Kukkien koko ja väri vaihtelee paljon. Mehilyhdyt sopivat erittäin hyvin kodin kukkaikkunalle kunhan muutamat erityisvaatimukset otetaan huomioon. Mehilyhtyjä on Suomessa tarjolla vain muutamia lajeja, joita voi hyvällä tuurilla löytää kukkakaupoista tai suuremmista puutarhamyymälöistä. Tuttu herttalyhty tai herttaköynnös (C. woodii) kuuluu myös tähän suurehkoon sukuun. Sillä on pienet lehdet ja kukkia tuskin huomaa, ellei niitä osaa etsiä. Herttalyhtyä kasvatetaan lähinnä sen kauniiden lehtien, ei niinkään kukkien takia. Köynnöstävät lajit ovat taas melko suurikukkaisia ja lajeja on paljon. Jos kaipaa jotain erikoista omalla ikkunalaudalleen, niin mehilyhdyt ovat juuri sitä. Lisäksi ne palkitsevat hoitajansa joka kesä runsaalla kukinnallaan!
Hoito:
Kaikki mehilyhdyt tarvitsevat aurinkoisen ikkunalaudan. Etelänpuoleinen ikkuna on paras, muttei välttämätön. Lajit vaativat siis runsaasti valohoitoa, eikä niitä tulisi sijoittaa syvemmälle huoneeseen. Ikkunalaudalla kukinta alkaa jo aikaisin keväällä ja jatkuu syksyyn tai jopa talveenkin asti. Pimeät kuukaudet ovat lepoaikaa, mutta varsinaista kylmää lepokautta mehilyhdyt eivät tarvitse. Riippuvia lajeja voi pitää amppeleissa, mutta köynnöstävät lajit (suurin osa) vaativat jonkinlaisen kehikon. Kasvi kasvaa ainakin metrin vuodessa ja versot on helppo kieputtaa esimerkiksi rauta –tai puusäleikköön. Säännöllinen kastelu on tärkeää. Kesällä pitää antaa kunnolla vettä vähintään 2 kertaa viikossa, sillä muuten varret nahistuvat ja kasvi tiputtaa nuppunsa. Seisova vesi on kuitenkin myrkkyä. Jos kasvia haluaa leikata, niin se kannattaa tehdä kevättalvella ennen kuin uudet versot työntyvät esiin.
Lisääminen:
Paras tapa lisätä mehilyhtyjä on pistokkaiden juurrutus. Tosin jotkin lajit voivat olla vähän hankalia. Pistokkaiksi soveltuvat parhaiten vanhat versot. Kasvi kukkii saman vuoden versoilla, eli noin vuoden vanhoja versoja voi käyttää pistokkaina. Pistokkaat juurtuvat yleensä mullassa kun multa pidetään kosteana. Uusi taimi kukkii kunhan se saa rauhassa kasvaa noin vuoden päivät. Monet lajit tekevät juuri –tai varsimukuloita ja myös niitä voi käyttää lisäämiseen.
Lajiesittelyjä:
Tässä muutamia lajeja.
C. distincta ssp. haygarthii on suosittu laji, mutta ei kovin yleinen. Kukan jatkeena on hauska tupsu mikä lisää sen koristearvoa. Lajilla on ohuet lehdet ja noin 5cm korkeat kukat.
C. ballyana on kookas laji jolla on suuret lehdet. Lehtien muoto ja tyyli muistuttaa tuoksuköynnöstä. Kukka on pitkä ja rakettimainen. Jos kasvissa on monta kukkivaa versoa, niin tuoksu kantautuu pienen matkan päähän. Tuoksu on sokerinen, mieto mutta hyvin miellyttävä.
C. sandersonii & C. hamlet ovat rantautuneet Suomeen ja niitä voi välillä bongata kukkakaupoista. Molemmat ovat rotevia ja kukkivat runsaasti. Sandersonii on köynnös ja hamlet riippuvartinen. Sandersonii on myös saanut suomenkielisen nimen, laskuvarjolyhty.
C. denticulata on edellisiä pienikukkaisempi ja versotkin ovat pienempiä.
Laji kasvaa hyvin nopeasti ja sekin on köynnöstyyppinen.
Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
