Jättijuoksujalkainen (Giant Centipede) terraariossa
Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
Lyhyesti:
Tuhatjalkaiset jaetaan kahteen ryhmään, juoksujalkaisiin ja kaksoisjalkaisiin. Kaksoisjalkaiset ovat ovat rauhallisia kasvinsyöjiä ja ne sopivat hyvin terraarioon, ja ovat myös melko suosittuja. Juoksujalkaiset ovat kuitenkin jotain aivan muuta... Jättijuoksujalkaiset ovat hurjimpia selkärangattomia mitä terraariossa voidaan pitää, eivätkä missään nimessä sovi aloittelijoille. Kokeneetkin harrastajat voivat saada kylmiä väreitä. Jättijuoksujalkainen on suuri, nopea, agressiivinen ja myrkyllinen. Se pääsee helposti karkuun jos terraario on vääränlainen. Se ei myöskään epäröi purra ja tekee sen aivan varmasti jos siihen on aihetta. Vaikka netissä näkeekin käsittelykuvia, niin tätä eläintä ei saisi käsitellä ollenkaan. Puremaa ei pidetä tappavana, mutta vähintään erittäin tuskallisena. Tunnetuin ja samalla suosituin suku lienee Scolopendra-suku. Tämän suvun lajit ovat suuria ja osa melko värikkäitäkin. Kaikki lajit ovat petoja ja suuren kokonsa ansiosta ne voivat kaataa myös suurikokoista riistaa. Linnut, hiiret, liskot ja pienet käärmeet ovat ruokaa siinä missä selkärangattomatkin. Scolopendrat syövät myös skorpioneja ja tarantulia. Suurimmat lajit pyydystävät jopa lepakoita ja vierailevat lepakkoluolissa. Taitavimmat pyydystävät saaliinsa suoraan ilmasta. Jättijuoksujalkainen on mielenkiintoinen lemmikki ja se voi elää jopa 10 vuotta. Saatavuus on melko hyvä, joskin lajivalikoimassa olisi parantamisen varaa. Muutamaa lajia saa ihan Suomestakin tukkurien kautta. Nettikaupat saattavat välillä tarjota muitakin lajeja, mm. värikkäitä ”tiikericentipedejä”. Hinnat vähän vaihtelevat, mutta yleisesti ottaen noin 20-60 euroa kappale.
Terraario ja hoito:
Kaiken perusta on toimiva vankila. Jos scolo saa leukansa johonkin reikään tai rakoon, niin silloin se todennäköisesti pakenee. Esim. pehmeä karkkirasia on helppo purra rikki. Centipedellä on kuitenkin yksi heikko kohta, nimittäin liukkaat pinnat. Jos terraario on pystysuoraa lasia tai muovia ja tarpeeksi korkea, niin sen pitäisi riittää. Pystysuuntaista seinäpintaa pitää olla yli Scolopendran oman pituuden, sillä se osaa nostaa itsensä pystyyn. Tyhjät akvaariot yms. ovat yleensä huonoja. Kulmissa kun on yleensä silikonia, niin sitä pitkin on helppo kiivetä ja peitinlasin alta pääsee karkuun. Monet kasvattajat suosivatkin esimerkiksi Smart-rasioita. Smartin muovi on kovaa ja kun ilmarei’istä tehdään pieniä, ei ongelmia pitäisi olla. 15 litran smartti (tai suurempi) on hyvä asunto. Minä olen laskenut oman scoloni karkuun jo kertaalleen kun tein ilmarei’istä liian suuria. Myös edesmennyt yksilö pääsi karkuun kun sijoitin sen faunaboxiin. Sain molemmat kiinni ja pakomatkat päättyivät lyhyeen. Toinen löytyi keittiön viemäristä. Kun vankila on huolella valittu, niin voidaan paneutua sen sisustukseen. Pohjamateriaali voi olla esimerkiksi turvetta tai puuhaketta. Sitä kannattaa laittaa reilusti, mielellään vähintään 15 cm. Centipedet ovat kaivajia. Ne mylläävät ja viettävät suurimman osan ajastaan maan alla. Kun nälkä, jano tai pakenemisen halu yllättää, niin silloin ne tulevat pinnalle. Normaalisti tämä tapahtuu myöhään illalla tai yöllä. Pohjamateriaalin lisäksi terraan voi laittaa puuta, esim. korkkia. Se antaa hyvän suojapaikan päivän ajaksi mikäli centipede haluaa pysytellä pinnalla. Myös nahanluonti saattaa tapahtua korkin alla. Sitä pääsee harvoin näkemään ja scololla on tapana syödä vanha nahka. Pohja-aineksen ja korkin lisäksi terraan voi laittaa tekokasveja tai vaikka ulkoa kerättyjä lehtiä. Ne antavat suojaa ja näin terra alkaa muistuttaa metsänpohjaa. Pientä vesikuppia voidaan käyttää, mutta myös sumutettu vesi kelpaa. Scolo juo mielellään pisaroita suoraan terran seinistä. Scoloa voi yrittää syöttää aina kun se oleilee pinnan tuntumassa. Sirkka tai torakka kelpaa hyvin. Centipede voi paastota parikin kuukautta, eikä siitä kannata huolestua. Sitä ei siis tarvitse syöttää kovin säännöllisesti. Se voi syödä kerralla pari suurehkoa sirkkaa, torakan, hiiren tai hiiren pinkin, jonka jälkeen se vetäytyy puupalan alle tai sukeltaa pohjamateriaalin sekaan.
Kuvia:
S. subspinipes on kaunis laji,
Samainen yksilö juomassa,
Ruokaileva Scolo rauhoittuu hetkeksi ja tällöin sitä voi rauhassa ihmetellä. Kuvan S. subspinipes on rukoilijasirkkalounaalla,
Scolopendra heros. Tämä laji elää kuivilla paikoilla, mm. aavikoilla. Kuvan yksilö on vasta nuori.
S. heros'in terra. Tämä 8 litranen smartti on vain väliaikainen koti nuorelle scololle. Sillä ei vielä ole voimaa paeta tästä rasiasta, mutta sekin aika koittaa vielä.
Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm
