Kaivajahämähäkit (Trapdoor-hämähäkit)

Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm

Lyhyesti:

mm. Ctenizidae sekä Barychelidae - heimojen hämähäkkejä kutsutaan kaivajahämähäkeiksi. Nimi viittaa hämähäkin tapaan kaivaa maanalainen käytävä, jossa se voi elää 10-20 vuotta, eli käytännössä koko elämänsä. Nämä hämähäkit eivät ole kovin suuria. Aikuinen naaras on raajoineen noin 5 cm:n mittainen. Kaivajahämähäkkejä elää kaikissa maanosissa. Niitä elää lähinnä kuivilla ja kuumilla alueilla, kuten ruohostomailla sekä puoliaavikoilla. Jotkin lajit elävät myös sademetsissä. Kaivajahämähäkkejä on aika harvoin kaupan. Niitä näkee aina välillä ulkomaisten kasvattajien listoissa, valikoima ei päätä huimaa. Yleisin laji lienee punainen Gorgyrella inermis. Kaivajia ei pidetä tappavan myrkyllisinä, mutta varovaisuus kannattaa aina. Nämä hämähäkit ovat enemmän tai vähemmän agressiivisia, ja siksi niitä ei kannata käsitellä ilman apuvälineitä. Kaivajahämähäkit ovat elintavoiltaan erittäin mielenkiintoisia, ja ne pärjäävät hyvin myös terraario-oloissa. Ne näyttäytyvät aika harvoin ja lähinnä silloin, kun ovat nälissään. Jos omasta kokoelmasta puuttuu jokin omalaatuinen ja erikoinen hämähäkki, niin kaivajahämähäkki on juuri sellainen. Hyvällä hoidolla naaraspuolisesta kaivajasta saa itselleen mielenkiintoisen ja pitkäikäisen lemmikin.

Elintavat:

Heti itsenäistyttyään, nuori kaivaja tekee oman kolonsa. Se kaivaa yleensä pystysuoran käytävän, jolla voi olla syvyyttä lähes metrin verran. Usein kuitenkin 30-40 cm. Hämähäkki eristää käytävän seinät omalla syljellään ja seitillään, jolloin käytävästä tulee vesitiivis. Lopuksi se tekee pyöreän kansiluukun, jonka se naamioi lehdillä, risuilla yms. pikkuesineillä joita vierestä löytyy. Kansiluukussa on verkkosarana joka toimii roskiksen tavoin, eli hämähäkki voi nostaa kantta ylös ja laskea alas. Jotkin lajit kutovat ansalankoja käytävän ulkopuolelle, joihin saaliseläimet törmäävät. Näin asukin on helpompi arvioida, missä saalis liikuskelee. Näin käyttäytyvät mm. Liphistius – lajit, joita pidetään kaikkein alkukantaisimpina hämähäkkeinä. Yksi laji tekee myös siten, että se korvaa ansalangat pitkillä heinänkorsilla, jotka ankkuroidaan kiinni seitillä. Tämänkaltainen ratkaisu voi olla hämähäkille myös kohtalokas, sillä mm. loispistiäiset osaavat paikantaa tällaisen asumuksen. Häirittynä kaivajahämähäkki tarttuu leuoillaan kiinni kansiluukkuun ja vetää sen tiukasti kiinni. Kun käytävä kansiluukkuineen on valmis, voi hämähäkki aloittaa saaliinpyynnin. Kuivien alueiden lajit vetäytyvät käytävän pohjalle kuuman päivän ajaksi. Kun ilta koittaa, tulee hämähäkki kannen alle vaanimaan ohikulkevaa saalista. Kun kaivaja aistii saaliin, se raottaa polvillaan kansiluukkua. Näin kaivaja selvittää, onko saalis mahdollisesti iskuetäisyydellä. Pyynti tapahtuu salamannopeasti. Heti kun saalis on leuoissa, vetäytyy hämähäkki takaisin koloonsa. Hidastettu videokuva paljastaa, mitä kaikkea pyynnissä oikein tapahtuukaan. Kaivajan ruokavalio koostuu pääasiassa ryömivistä hyönteisistä, kuten kovakuoriaisista, juoksujalkaisista, muurahaisista jne. Kookas naaras voi napata myös pienen liskon tai sammakon. Suuri saaliseläin riittää hämähäkille useiksi kuukausiksi. Aikuistuttuaan koiras hylkää asumuksensa ja lähtee etsimään naarasta. Naaras taas saattaa elää koko elämänsä samassa kolossa, jos paikka on otollinen ja naaras saa olla rauhassa.

Terraario, hoito ja omat kokemukset:

Terraarion syvyys on tärkeää, jotta hämähäkki voi kaivaa itselleen oikeantyyppisen käytävän. Matalassa terraariossa hämähäkki kyllä tekee käytävän, mutta vaakatasoon, mikä poikkeaa sen luonnollisesta käytävätyypistä. Tosin vaakatasossa oleva käytävä voi toimia ihan yhtä hyvin kuin pystykäytäväkin. Itse käytän suuria ja korkeita lasimaljakoita. Maljakoiden päällä pidän lasisia kansia. Pohja-aineksena kannattaa käyttää lannoittamatonta turvetta, jota saa esimerkiksi puutarhamyymälöistä. Kostea turve kannattaa painaa melko tiukasti terraarioon, sillä kuiva turve painuu nopeasti kasaan. Turvetta voi myös välillä kastella, jolloin se taas turpoaa. Liika vesi voi kuitenkin säikäyttää hämähäkin, jolloin se ryntää ulos kolostaan. Turpeen pinnalle kannattaa laittaa puuhaketta, neulasia ja pieniä lehtiä. Näin hämähäkki voi naamioida kansiluukkunsa ja tehdä omia ansajuttujaan oksanpätkistä sekä neulasista. Ensimmäinen kaivajani ei suostunut tekemään käytävää, joten päätin antaa sille vähän apua. Porasin kepillä pystysuoran reiän terran pohjaan saakka ja laskin asukin sisälle. Yöllä hämähäkki oli kelpuuttanut puolivalmiin kolon, ja parin seuraavan yön aikana ilmestyi kansiluukkukin. Kyseinen yksilö kuoli myöhemmin kun toistin saman toimenpiteen siirtäessäni sitä suurempaan terraarioon. Alussa kannattaa siis seurata tarkkaan, että hämähäkki tosiaan tekee itselleen toimivan käytävän. Lämpötilaeroja pidän tärkeinä. Omat hämähäkkini terroineen ovat kuuman kukkavalon alla. Valaisin on noin 30 cm:n päässä terroista, ja päivisin lämpötila kohoaa noin 35 asteeseen. Yöllä lämpötila taas laskee 6-10 astetta. Tällaisessa ympäristössä hämähäkki käyttäytyy kuten sen pitääkin, eli päivät piilossa ja yöt enemmän tai vähemmän ”näkyvillä”. Mitään muuta kaivaja ei sitten terraansa tarvitsekaan. Omat kaivajani syövät aika harvoin. Yksi kenttäsirkka kuukaudessa on ollut aika vakio. Hämähäkille voi yrittää tarjota ruokaa illansuussa, kun terran valo on ollut poissa päältä jo muutaman tunnin. Jos ruoka kiinnostaa hämähäkkiä, niin silloin kannen alla näkee liikehdintää. Se tarkoittaa yleensä, että kaivaja on valmis hyökkäämään saaliin kimppuun. Kaivajalle voi syöttää jauhomatoja, aikuisia jauhopukkeja sekä suurehkoja kenttä- ja kotisirkkoja. Myös torakat kelpaavat. Jauhomadot ovat siinä mielessä hankalia, että ne kaivautuvat nopeasti turpeeseen. Hämähäkki saattaa pitää kaivautuvaa jauhomatoa uhkana, jolloin se pakenee alas käytäväänsä. Siksi käytän itse lähinnä sirkkoja ja torakoita. Kesällä sapuskan voi kerätä luonnostakin. Itse olen näitä hämähäkkejä harrastellut vasta noin vuoden päivät ja kiinnostukseni niihin kasvaa kasvamistaan. Muutama uusi laji olisi myös tervetullut lisä taloon, ehkä jokin Liphistius-laji. Suosittelen lämpimästi kaivajahämähäkkiä kaikille hämähäkkihörhöille.

Kuvia:

Pidän omia trapdoorejani tällaisissa lasisissa astioissa. Lasikannen välissä on pieniä muovikiiloja sen takia, että ilmanvaihto toimisi kunnolla. Kuvan terrassa on turvetta noin 20 cm:n kerros ja hämähäkin käytävä ylettyy pohjaan saakka. Pinnalla on "metsää", eli kaikenlaisia neulasia ja kaarnan paloja.



Kansiluukku ja sen verkkosarana.



Puolustautumista. Jos tämä ei auta niin kaivaja vetää kannen tiukasti kiinni.



Gorgyrella on häirittynä agressiivinen. Se on esiinkaivettuna kuitenkin hyvin kömpelö, eikä osaa hyppiä tai kiivetä sileitä pintoja pitkin. Se on kuitenkin innokas puremaan.



Barychelidae-heimon edustaja. Tällä tuntemattomalla lajilla on kaunis hopeinen hohto. Lisäksi jalkojen alapinnat hohtavat sateenkaaren väreissä. Laji on viime vuosina yleistynyt markkinoilla. Toisin kuin Gorgyrella, tämä trapdoor osaa kiivetä lasia pitkin. Se kannattaa ottaa huomioon jos eläintä joutuu siirtelemään. Kuvan naaras on minulla paritellutkin, mutta ei ollut vielä sukukypsä, joten en päässyt kokeilemaan poikasten kasvatusta.



Teksti ja kuvat: Håkan Söderholm